MECA

JOUSIMETSÄSTYS

Juha Kylmän kaataman 130 kiloisen pahkasian torahampaat lukeutuvat kooltaan maailman suurimpiin torahampaisiin mitä koskaan on tavattu kaadetuilta pahkasioilta, mukaan on laskettu myös ruutiaseilla kaadetut siat ( SCI 40 3/16 )

Aseena oli taljajousi ja onnistunut kaato tapahtui Limpopo-joella, Etelä-Afrikassa.

Pahkasika ei yllä painoltaan eurooppalaisen villisian mittoihin, mutta sen torahampaat ovat huomattavasti suuremmat kuin eurooppalaisilla serkuillaan.

Pahkasika kuuluu myös monien petoeläinten ravintoketjuun ja liikapainon myötä seuraava hitaus johtaa suoraan tuhoon.

Pahkasika on vaarallinen ja agressiivinen eritoten ahdistettuna tahi haavoitettuna.

Pienemmästä massastaan huolimatta pahkasika on erittäin nopea, vaarallinen ja voimakas eläin.

Pahkasikaa saalistavat suuret kissapedot ovat joskus jopa menettäneet henkensä ahdistetun sian puolustaessa itseään, veitsenterävillä ja pitkillä hampaillaan.

Valitessaan aseekseen metsästysjousen metsästäjä luopunut tietoisesti osasta nykyaikaisen teknologian tarjoamia etuja.
Jousimetsästyksen luonnetta kuvaa hyvin sanonta - siitä mihin muu metsästysloppuu alkaa jousimetsästys.

Ampumamatkat ovat lyhyitä ja ampumaetäisyydelle pääsy vaatii tietoa ja taitoa sekä sitkeää yrittämistä.
Jousimetsästäjä kulkee hitaasti, kuuntelee, katselee; sulautuu luontoon. Kun riistalintu rysähtää siivilleen tai jänis pakolaukkaan, on jousimetsästäjä jo myöhässä.
Vain harvat kykenevät ampumaan jousella lentävän linnun tai kovaa kiitävän jäniksen.
Ajavan koiran edellä pomppiva jänis sen sijaan on passissa vaanivalle jousimetsästäjälle erinomainen tilaisuus.
Haukkuvan lintukoiran käyttö tarjoaa jousimetsästäjälle hyviä tilaisuuksia yrittää hiipiä haukulle ja pudottaa lymyävä lintu.
Pyiden asuinalueet oppii helposti tuntemaan ja pilliä taitavasti käyttävä metsästäjä pääsee usein 'jousihollille'.
Teeren kutsuminen suhauttelemalla syysaamuisin lintujen suosimien istuinpuiden läheisyydessä saattaa tuoda mustan kukon varmalle etäisyydelle. Tehokkuutta voi vielä lisätä käyttämällä muutamaa houkutuslintua; muovista tai samettista teeren kuvaa.

Riistaeläinten asuinalueiden ja käyttäytymisen lisäksi on perehdyttävä naamioitumiseen, opeteltava liikkumaan äänettömästi ja huomaamattomasti, osattava tarvittaessa liikkua tuulen alla ja kyettävä esimerkiksi metsäkaurispassissa virittämään jousi vähäeleisen huomaamattomasti ja äänettömästi.
Etenkin suurriistaeläimiä ulkomailla metsästettäessä ja myös useita kotimaisia riistaeläimiä metsästettäessä on kiinnitettävä huomiota metsästäjästä lähteviin hajuihin.
Vaatteet on tuuletettava ulkona; partavedet, hajusaippuat ja deodorantit on hylättävä.
Moni jousimetsästäjä on ampunut superhajuaistin omaavan villisian tai valppaan peuran niin läheltä, että on itse voinut haistaa eläimen.

Jatka