Siellä mistä itse olen kotoisin kutsutaan herkkutatteja "kivitateiksi" !

Nimi ehkä juontuu sienten lohkaremaisesta ja kovasta ulkomuodosta !?

 

Herkkutatti kuvaa sitä erinomaisesti sillä juuri sitä sieni on, herkullinen ja erinomaisen hyvä ruokasieni.

 

Parhaimmillaan herkkutatit ovat reilun nyrkin kokoisina jolloin sienen hallitseva ja näkyvin osa on muhkea jalka.

 

Herkkutatti viihtyy hiekkaperäisessä maastossa, vanhoilla poluilla ja metsäautoteillä, myös hiekkateiden ojien pientareilta voi silmä sen keksiä.

Herkkutatti on siitä poikkeuksellinen kasvupaikkansa suhteen, että sitä kannattaa etsiä myös kuusikoista, kangasmailta ja lehtipuumetsiköistä.

Herkkutatin voi sekoittaa näkönsä puolesta ( jos mahdollista ) sekä Männynherkkutattiin että Tammenherkkutattiin.

Tällä ei sinänsä ole mitään merkitystä sillä tatit ovat toinen toistaan herkullisempia ja käyttötarkoituskin on pitkälti sama.

 

Mihinkään ns, myrkkysieneen ei herkkutattia voi sekoittaa !

 

Herkkutatin voi "pahimmillaan" sekoittaa ruuaksi kelpaamattomaan ja hiukan kitkerään Sappitattiin, mutta asian voi tarkistaa vaikka maistamalla sienestä pienen palan.

 

Kivitatti on syötävän hyvää vaikka sellaisenaan ja erinomainen esim, kermassa haudutettuna, keitoissa, perunoiden kanssa paistettuna jne...

 

Huom ! Älä missään nimessä "ryöppää" tatteja, pilaat vain hyvän sienen !!

Herkkutatteja alkaa näkyä metsissä jo heinäkuusta alkaen, parhaat keräilyajat sijoittuvat kuitenkin elo - syyskuulle !

 

Pakastaminen on hyvä tapa säilöä tatteja.

 

Kiehauta varovasti pienessä vesitilkassa jotta kosteus sienestä haihtuu ja sieni kutistuu, kaada sitten sienet liemineen pieneen tiiviiseen lasipurkkiin ( tai vastaavaan ) ja pakkaseen

 

Tatteja voi myös kuivata vaikka narulla !

 

Itse teen usein niin, että paistan tatteja perunoiden ja sipulin kanssa, sitten pakkaan ruuan pakasterasioihin ja pakastan.

Sopivina annoksina pakastettu paistos on valmiina käyttöön kun mieli tekee !!

 

Voitatti täydentää esim, kermassa haudutettuja herkkutatteja !

 

Voitatin parhaita puolia ovat luonnollisesti maku, mutta myös helppo tunnistus ja sadon suuri määrä.

Eli, missä voitatteja on, niin niitä on runsaasti !

 

Sieni viihtyy mäntypohjaisilla kangasmailla ja herkkutatin tapaan vanhoilla poluilla, metsäautoteillä ja teiden varsilla.

 

HUOM ! Sieniä ei suositella kerättäväksi aivan tienvarsilta koska sieni kerää itseensä helposti kaikki maaperään imeytyneet päästöt ja epäpuhtaudet !

 

Nykyisin lyijyttömän bensiinin myötä tienvarret ovat kuitenkin oleellisesti puhdistuneet !

 

Terveenä ja nuorena voitatti on tiukkasyinen ja kiinteä, asian voi tarkistaa vaikka sormella sientä painamalla.

Pienet tatit ovat myös ravinnon kannalta parhaita.

Voitatti on suojautunut lakin pintaa peittävällä limaisella kelmulla jonka kärsivällinen poimija helposti kuorii pois.

Limainen lakin pinta helpottaa oleellisesti sienen tunnistusta !

Voitatilla on noin viitisen senttiä pitkä jalka jonka keskivaiheilla on myös tunnistusta helpottava rengas !

Jalka on yläosastaan vaalea ja alapäästä tumma !

 

Voitatti on helppo ja kiitollinen sieni sekä tunnistaa että nauttia !

 

Sen voi sekoittaa Lehtikuusentattiin mikä ei suinkaan ole vahinko, lehtikuusentatti on nimittäin lähes yhtä maukas !

 

Lehtikuusentatti kuitenkin nimensä mukaisesti viihtyy vain lehtikuusimetsiköissä, mäntykankailta sitä ei juurikaan tavoita

 

Voitatti on ruokasienenä erinomainen, käyttötarkoitukset muiden tattien tavoin monipuoliset !

 

 

Eikä saa ryöpätä !!