Miten toimitaan karhujahdeissa Kanadassa
Karhujahdit Kanadassa ovat aivan oma metsästysmuotonsa. Metsästäjä on passissa täysin yksin ja usein tiettömien taipaleiden takana, tämä luo painetta häntä kohtaan. Passipaikka saattaa kaiken lisäksi olla maassa, vain kymmenen metrin päässä syötistä. Tämä seikka lisää painetta entisestään ja asettaa vaatimukset metsästäjän taidoista koetukselle. Metsästäjistä osa ei yksinkertaisesti ymmärrä tai halua ymmärtää tätä, osa taas nauttii täysin siemauksin, kun saa asettua karhua vastaan konkreettisesti. Pelko on yksi tekijä, eikä sitä tarvitse hävetä. Aina on mahdollista istua lavalla. Tosin mustakarhu on mestari kiipeilijä, joka nousee lavalle yhdessä hujauksessa. Mustakarhu on siitä ”kiitollinen” metsästettävä, että se lähestulkoon poikkeuksetta pyrkii pakoon pelästyessään. Viimeisten 25 vuoden aikana olen ollut mukana vain muutamissa tilanteissa, joissa karhun käyttäytyminen ei ole noudattanut totuttua kaavaa. Karhu on kuitenkin petoeläin, nopea ja voimakas, sen kanssa on aina oltava varovainen.
Miksi karhu ei tule syötille?
Karhut ovat tottuneet syöttäjän /syöttäjien
hajuihin eivätkä niitä juuri pelkää. Nyt uusi metsästäjä tuo paikalle
aivan uuden hajun, jota karhu vieroksuu. Hajua syntyy aina, oli
varusteet millaiset hyvänsä. Karhu saattaa tulla muutamana päivänä
syötille vasta pimeällä, tai sitten ei ollenkaan. Kuitenkin
kärsivällinen odotus yleensä palkitaan. Muutamien päivien aikana karhu
kuitenkin tottuu uuteen hajuun ja alkaa yhdistämään myös sitä ruokaan.
Ja viimein se tulee syötille, juuri silloin kun sitä odotetaan. Nyt jos
paikkaa vaihdetaan, vaikka parin päivän päästä, on mahdollista, että
karhu olisi tullut seuraavana päivänä. Nyt metsästäjä vie hajunsa
jälleen uuteen paikkaan, uudelle karhulle ja sama kierros alkaa alusta.
Toisin sanoen, metsästäjä pakenee karhua. Olen lähes vuosittain saanut
todistaa tätä merkillistä, mutta helposti ymmärrettävää seikkaa. Usein
miten neljäs tai viides ilta ratkaisee jahdin lopputuloksen ja tämä
johtuu juuri noista edellä mainituista seikoista. Samoin metsästä
poistuminen on tärkeää. Lavalta ei saa koskaan lähteä omin avuin, vaan
on odotettava opasta, miksi. Syystä, että ellei karhua ole näkynyt, se
saattaa ja todennäköisesti onkin jossain lähellä syöttiä nuuhkimassa ja
kuulostelemassa. Kun opas tai hakija saapuu, hän pitää reilusti ääntä
saapuessaan, jotta karhu kuulee hänen tulonsa ja häipyy paikalta. Jos
metsästäjä puolestaan alkaa rymistä puussa, karhu kuulee äänet ja
ymmärtää heti mistä on kysymys. Karhu on oppivainen ja muistaa
tapahtuneen. Seuraavalla kerralla se osaa kytätä lavaa ja keksii
metsästäjän aivan varmasti. Mikäli kyttipaikka on sellainen, että sieltä
voi poistua ennen opasta, niin opas kyllä kertoo sen sinulle, muussa
tapauksessa siellä on istuttava, kunnes hakija saapuu.
Karhu on erittäin viisas
Syöttäminen
Karhu on erittäin viisas, ja se oppii nopeasti. Se
on myös varovainen ja varovaisuus vain kasvaa iän myötä. Karhun
saamisessa syötille on käytettävä oveluutta.
Metsästys tapahtuu syöteiltä, kuten jo tuli todettua. Syötteinä
käytetään lähes kaikkea mahdollista, lihasta kalaan ja munkeista
donitseihin. Karhu on perso makealle. Karhu on myös kuin sika ja sille
kelpaa lähes kaikki ruuaksi luettava. Syötit peitetään niin, että
karhulla menee aikaa niiden esille kaivamiseen ja mikä tärkeintä,
eläimen huomio keskittyy ruokaan ja se helposti unohtaa ympäristön ja
luontaisen varovaisuutensa. Metsästäjän on oltava täysin liikkumatta ja
varottava aiheuttamasta minkäänlaista ääntä.
Metsästäjä menee passiin lähes poikkeuksetta syöttäjän kanssa, ellei
opas päätä muusta tavasta.
Karhut tottuvat kesän aikana syöttämiseen ja tunnistavat kaikki siihen
toimenpiteeseen liittyvät äänet. Usein karhut makailevat hyvinkin
lähellä syöttiä, jotta olisivat paikalla ennen muita. Kun opas
(syöttäjä) tuo metsästäjän passiin hän näyttää tälle kyttipaikan ja
odottaa kunnes metsästäjä on paikallaan ja kaikki hänen osaltaan on
valmista. Tämän jälkeen syöttäjä menee asettamaan syötin ja pitää
reilusti ääntä, jotta karhu kuulee, että ruokaa on tulossa. Poistuessaan
syöttäjä pitää myös ääntä, jotta karhu voi kuulla hänen poistuvan. Kun
opas tai syöttäjä on poistunut tai poistumassa ei metsästäjä saa
aiheuttaa minkäänlaista ääntä, koska silloin karhu kuulee ja ymmärtää
välittömästi, että joku jäi paikalle. Tähän kaatuu monen metsästäjän
ilta. Karhu tunnistaa kaikki äänet ja rutiinit, jotka liittyvät ruokaan
ja ruokintaan, poikkeavuudet näistä saavat karhun varuilleen.
Kun syöttäjä tai opas lähtee on syytä olla tarkkana, karhu voi ilmaantua
syötille välittömästi.
Pukeutuminen
Hajua syntyy aina, oli varusteet millaiset hyvänsä, tämä on syytä muistaa. Mitä paremmat ja puhtaammat vaatteet ja jalkineet ovat sitä parempi. Hajunestoaineita voi myös käyttää. Jahtivaatteet ja varusteet on oltava erillään muusta toiminnasta. Samoissa vaatteissa, kun vietetään leirielämää ja valmistetaan ruokaa, ei kannata metsälle mennä. Kun ollaan karhun kanssa vastakkain, tulisi ajatella, että vastassa on olento, joka tietää metkut. Kun alkaa juoda olutta heti aamusta on selvää, että jossain vaiheessa on päästävä tarpeille, tämän tietää jokainen aikuinen. Metsässä (kyttipaikalla) pissillä käynti tarkoittaa sitä, että jahdin voi lopettaa saman tien.
Aseet
Aseista ja varsinkin kaliibereista on aina väännetty kättä.
Yleisesti voidaan sanoa, että kaliiberi ei ole koskaan liian voimakas,
mutta yllättävän usein alitehoinen. Kaikki kaliiberit 30 - 06:sta
ylöspäin ovat Ok. Sen sijaan esim. Suomessa suosittu hirvikaliiberi 308
on osoittautunut hiukan alitehoiseksi. Tämä kaliiberi vaatii aina
hyvän osuman. Karhu on erittäin voimakas eläin, joka saattaa kyetä
pakenemaan hyvinkin kauas, hyvänkin osuman saatuaan.
Luodiksi valitaan aina kaliiberiin soveltuva, mahdollisimman raskas
luoti. Karhua on aina parasta ampua lapaan, varsinkin ruutiaseella,
silloin osuma on aina hyvä. Karhun muoto on epämääräinen ja pitkät
karvat aiheuttavat arviointivirheitä. Lapaan ja hiukan ylemmäs, kuin
voisi ensihätään ajatella on varminta. Osuma on aina kuolettava. Karhun
pää muistuttaa pyöräilykypärää muodoltaan. Edestä ja takaa osuma on
erittäin epävarma, eikä missään nimessä suositeltava. Sivusta voi
yrittää ja silloin on osuttava keskelle korvaa. Metsästäjän tulee aina
ampumisen jälkeen kuunnella tarkasti minnepäin karhu menee jos se
pakenee.
Karhua ei saa yksin jäljittää. Aina on odotettava opasta.
Jäljittäminen
Karhua ei saa jäljittää yksin, eikä koskaan
pimeässä. Mustakarhua ei voi verrata harmaakarhuun (Grizzlyyn), mutta
riittävän vaarallinen se haavoitettuna myös on. Mustakarhulla on
erikoinen toimintatapa haavoitettuna, joka poikkeaa täysin muista
karhuista. Mustakarhu painautuu maata vasten täysin litteäksi ja makaa
liikkumatta paikallaan. Kanadan Ontariossa varsinkin eteläisillä
alueilla, ollaan hyvinkin etelässä, aina Italian korkeudella asti. Tämä
aiheuttaa sen, että pimeys tulee säännöllisesti ja on täydellinen.
Mustakarhua, joka makaa maata vasten litteänä, on erittäin vaikeaa
havaita, tämä on todistettu moneen kertaan. Jäljittäjä saattaa jopa
astua karhun päälle ja silloin tilanne voi muodostua hyvinkin
vaaralliseksi. Maata vasten painautunut mustakarhu muistuttaa lähinnä
vesilätäkköä tai lähdettä. Koiria ei Kanadassa käytetä syystä, että
syöttipaikoilla saattaa käydä useita karhuja. Tästä syystä ei voida
päästää koiraa merkkaamaan aluetta, koska se ajaisi karhut pois paikalta
ja se passipaikka olisi siltä syksyltä hylätty. Karhu inhoaa koiraa,
eikä tule enää koiran merkitsemälle syötille. Toisinaan jälkikoiria
käytetään ja ne ovat aina ja poikkeuksetta hihnassa pidettäviä. Karhu ja
susikannat ovat myös erämaa alueilla niin vahvoja, että koira
todennäköisesti sekoaisi tai jäisi sille tielleen.
”Pieni” karhu
Melko lailla vakiintunut käsite metsästäjäin keskuudessa on jostain
ihmeen syystä se, että mustakarhu on se ”pieni” karhu. Yleisesti ottaen
tätä kuvitelmaa viljelevät ne metsästäjät, joilla ei ole joko rohkeutta
tai muita mahdollisuuksia osallistua mustakarhujahtiin Kanadassa. Eli.
usein miten nämä ovat niitä metsästäjiä, jotka eivät ole koskaan
metsästäneet mustakarhua tai mitään muutakaan karhua. Mustakarhu on
kooltaan samaa luokkaa kuin eurooppalainen ruskeakarhu, mutta ei aivan
yhtä agressiivinen.. Mustakarhu painaa keskimäärin n. 150 kiloa.
Suurimmat Kanadassa kaadetut mustakarhut ovat painaneet n. 400 kiloa.
Ontarion ennätys on 860 paunaa eli. reilut 400 kiloa. Varmasti
suurempiakin mustakarhuja liikkuu Kanadan luonnossa. Mustakarhulla, joka
painaa 400 kiloa on ikää jo n. 25 vuotta. Tällainen karhu on erittäin
viisas ja varovainen, sen saaminen tähtäimeen on melkoinen saavutus.
Mustakarhu on luustoltaan huomattavasti harmaakarhua hennompi, joten
400-kiloisella mustakarhulla on todella paljon lihasmassaa. Mustakarhu
vastaakin kooltaan itseään huomattavasti suurempaa harmaakarhua.
400-kiloisella mustakarhulla on lihasmassaa yhtä paljon, kuin
600-kiloisella harmaakarhulla. Mustakarhu on paitsi voimakas, myös
erittäin hyvä kiipeilijä. Käsite pienestä karhusta johtuukin siitä, että
mustakarhu on erittäin viisas. Nuoret karhut ovat kuin teinit, täynnä
testosteronia ilman järkeä. Kanadassa ammutuista mustakarhuista yli 80 %
on alle viisivuotiaita, kahdesta neljään vuoteen vanhoja ja painoltaan
80 kilosta 140 kiloon. Tästä käsite ”pieni” karhu. Jännitys metsässä ja
metsästäjän kokemattomuus tuo saaliiksi nuoria karhuja. Suuret karhut
odottavat rauhallisesti, mitä syötillä tapahtuu tai ne tulevat juuri
ennen pimeää, toisinaan aamuhämärissä. Ennätyskarhun saaminen tähtäimeen
on kärsivällisyyttä ja ammattitaitoa vaativa haaste. Se ei onnistu
kokemattomalta metsästäjältä, kuin hyvällä onnella, jos sittenkään.
Karhu mikä karhu
Mustakarhut parittelevat keväisin ja hiiren
kokoiset pennut syntyvät tammikuussa, riippumatta siittämisajankohdasta.
Mustakarhu kaivaa pesänsä mäenrinteeseen, juurakoihin, muurahaispesiin
tai vaikkapa pellolle kasattuun multakasaan. Myös luolat sopivat
mustakarhuille muiden karhujen tavoin. Mustakarhu voi nimestään
huolimatta olla täysin valkea. Kaikki sävyt mustasta valkeaan ovat
mahdollisia. Valkeita tai harmaita mustakarhuja esiintyy lähinnä
Vancouverin edustan saarilla, lännessä. Mustakarhun selkein tuntomerkki
on selvästi erottuva vaalea kuono. Mustakarhulla ei myöskään ole
niskakyttyrää, kuten serkullaan harmaakarhulla. Mustakarhu ei helposti
hyökkää ihmisen kimppuun, mutta tällaisia tapauksia on sattunut vuosi
vuodelta enemmän. Reviirien supistuminen ja populaation kasvu
ylisuureksi, aiheuttaa normaalista poikkeavaa käytöstä, kuten
agressiivisuus ihmistä kohtaan ja kannibalismi. Mustakarhuja on
Ontariossa viimeisten arvioiden mukaan yli 150.000 yksilöä, alueella,
joka on kaksi kertaa Suomen kokoinen. Yksi kolmannes Ontariosta on
tundra aluetta, eikä siellä mustakarhut viihdy. On sanomattakin selvää,
mitä tällainen populaatio saa aikaan. Sen lisäksi, että se verottaa
rajusti hirvien ja peurojen vasoja, se on vaaraksi itselleen. Ylisuuri
kanta muuttaa karhujen luonnollista käyttäytymistä. Agressiivisuus
lisääntyy ja eläimistä tulee hermostuneita. Yhä useampi pentu päätyy
suurempien karhujen ruuaksi. Karhut tunkevat asutuksille ja aiheuttavat
lukuisia vaaratilanteita. Hyökkäykset ihmisiä kohtaan lisääntyvät
jatkuvasti. Mustakarhusta on tulossa vaarallinen ympäristölleen ja
itselleen.
Metsästystä tarvitaan kipeästi ja Ontariossa on avattava kevätmetsästys
uudelleen. Ontariossa kaadetaan vuosittain n. 7500 mustakarhua, kun
tarve olisi 15.000 – 20.000 karhua.
Ministeriön olisi uskallettava avata silmänsä. Ensimmäinen askel
tilanteen kartoittamiseen ja kannan vähentämiseen on koota asiantuntija
ryhmä ammattimetsästäjistä ja trappereista. Ammatti ihmisten osaamisella
voidaan sitten pohtia keinoja tehokkaaseen kehitystyöhön, joka olisi
myös mustakarhujen edun mukaista.
Yhteenveto
Karhujahtien onnistumiseen vaikuttavatkin monet
seikat. Syöttipaikat, syöttäminen ja alueella liikkuminen. Oppaiden
ammattitaito ja ehkä kaikista tärkeimpänä, metsästäjien vastuuntunto ja
asiaan paneutuminen. Pienet asiat vaikuttavat lopputulokseen. Mikäli
yhteistyö oppaiden ja metsästäjien kanssa toimii kitkattomasti, on
varmaa, että tulostakin syntyy. Joillekin asioille ei yksinkertaisesti
voida mitään, sellaisia ovat esim. sää ja muut luonnossa liikkujat.
Tärkeimpänä pidän metsästäjän asennetta. Metsästäjän tulee suhtautua
karhujahtiin antaumuksella ja tosissaan. Karhua ei saa jyvälle
leikkimielellä. Opasta kannattaa kuunnella aina, koska sieltä tulevat ne
parhaat neuvot, silloinkin, kun ei varsinaisesti keskustella jahdista.
Pukeutuminen on ensiarvoisen tärkeää. Alkoholi ja ase eivät sovi yhteen.
Hyvin kohdistettu ja riittävän voimakas ase on yksi perustekijöistä.
Mitä kauemmin jaksat passissa istua, sitä varmempaa on päästä näkemään
karhu. Passissa ei voi syödä eikä juoda, koska niistä toimenpiteistä
aiheutuu aina ääniä, jotka karhu kuulee. Kuuntele opastasi ja kysy kun
sinulla on kysyttävää. Opas haluaa, että saat karhun. Jokainen menetetty
karhu tai turha ilta passissa, merkitsee oppaalle epäonnistumista.
Mikäli et kuule tai näe mitään karhuun viittaavaa passissa istuessasi,
niin analysoi iltaasi majapaikassasi ja usein löydät syyn
epäonnistumiseesi.
Karhu on älykäs, erittäin älykäs, älä aliarvioi sitä
Tervetuloa karhujahtiin.
Tervetuloa Mecaclubin hyvin järjestetyille metsästys- ja kalastusmatkoille sekä retkille kaikkialle maailmaan.
Parhain terveisin: Toiminnan johtaja
Paul Palmu
Puhelin Suomesta soitettuna: 044 - 3508701
International phone: + 358 44 350 8701
sähköposti:
paul.palmu@mecaclub.net
