Lukijalleni !

 

Maailmassa on valtavasti kirjoja ja kirjoissa lukematon määrä tarinoita lisänä vielä eri alojen tieteelliset julkaisut sekä oppimateriaali.

 

Kirjoissa kuvatut tarinat, eritoten romaanikirjallisuudessa ovat enemmän tai vähemmän totuudenmukaisia tai sitten ne ovat täysin keksittyjä.

 

Kuitenkin lukiessasi kirjaa toivoisin sinun muistavan, että lähes poikkeuksetta kirja kertoo jonkun ihmisen mielipiteen taikka kuvitelman jostakin asiasta taikka tapahtumasta ja tämän jonkun henkilön nimi löytyy kirjan kannesta ellei hän sitten ole käyttänyt taiteilija taikka salanimeä.

 

Historia on erityisen vaativa kohde kirjailijalle koska tiedämme siitä niin vähän.

 

Niistä palapelin osasista joita meillä on käytössämme olemme luoneet tietynlaisen kuvitelman tai hahmotelman eri aikakausista ja kansoista.

Kuinka oikea tai totuudenmukainen se on, jää arvattavaksi.

 

Historiaa emme myöskään voi ”keksiä” koska se on jo kertaalleen elettyä todellisuutta.

 

” Keksiminen” on jo itsessään erikoinen termi, mitä se itse asiassa oikeastaan on, asioita ja tapahtumia, jotka yhtäkkiä putkahtavat kirjailijan mieleen, ehkäpä.

Vai olisiko sittenkin kysymys alitajuntaisesta muistamisesta jo kertaalleen eletystä elämästä.

 

Amerikan alkuperäiskansoista ja heidän historiastaan ei tiedetä kovinkaan paljoa ja Pohjois- Amerikkaa asuttaneista kansoista ehkä kaikista vähiten.

Nekin vähäiset tiedonrippeet joita meillä on käytössämme ovat suhteellisen nuoria, vasta viiden – kuudensadan vuoden takaa.

 

Millaista olikaan näiden kansojen elämä, miten he selvisivät pohjolan ankarissa oloissa.

 

Heidän on kerrottu olleen hyvin "taikauskoisia” he, esim uskoivat, että kaikella luonnossa on henki, eläimillä, kaloilla, linnuilla, kasveilla, puilla ja jopa kivillä ja hyönteisillä, heidän on myös sanottu lukeneen luontoa eläinten tavoin.

Luonnon merkkien lukeminen ja luonnon ymmärtäminen on helppoa käsittää.

Luonnon täydellinen tuntemus, sen kunnioitus, luonnon varoilla ja sen armoilla eläneille ihmisille merkitsi useimmiten eroa selviytymisen ja täydellisen tuhon välillä.

 

Henkisyydestä voimme toki olla montaa mieltä, mutta koska emme tunne tätä ”aluetta” riittävästi on meidän kunnioitettava näiden kansojen uskomuksia ja tapoja.

 

Me, niin sanotusti ”sivistyneet” kansat olemme vieraantuneet siitä kaikesta jo liian kauas.

 

En toki kiellä enkä vastusta sivistystä koska se on elintärkeää ihmissuvulle.

Elämme planeetalla joka kiitää halki äärettömän avaruuden ja on alttiina mitä moninaisemmille onnettomuuksille.

 

Jos ja kun löydämme meille soveltuvan planeetan voimme itse aloittaa siellä sen työn jota Jumala raamattumme mukaan on tehnyt tällä planeetalla, silloin jälleen kerran meillä on mahdollisuus valita tiemme.

 

 

Vaikka olen tässä teoksessani pyrkinytkin kuvaamaan niin viikinkejä ja heidän historiaansa  kuin Pohjois- Amerikan alkuperäiskansojenkin historiaa mahdollisimman totuudenmukaisesti  käytössämme olevaa tietoa hyödyntäen, niin olen toki ottanut tarinan, tapahtumien ja paikkojen suhteen tiettyjä vapauksia ja käyttänyt aika ajoin myös nykyisiä termejä lukemisen ymmärtämisen helpottamiseksi.

 

Ehkä olen ”keksinyt” näitä asioita ja tapahtumia taikka sitten ne ovat muistoja alitajuntani hämärästä jo kertaalleen eletystä elämästäni tahi sitten olen tehnyt niin pelkkää piruuttani.

 

En kiellä ettenkö olisi saanut jonkin verran vaikutteita myös niistä sadoista ja taas sadoista toinen toistaan mahtavimmista tarinoista joita minua paremmat tarinan kertojat ovat luoneet ja voinkin vain harmitella sitä etten  yllä taidoiltani heidän rinnalleen.

 

Alkuperäiskansat kunnioittivat kaikkea elämää koska olivat itse osa sitä kuten se oli heitä.

Surmatessaan eläimen he kiittivät Suurta Henkeä, Elämän Antajaa tästä eläimestä pahoitellen sitä, että joutuivat käyttämään sen ravinnokseen, tästä syystä he eivät myöskään heittäneet mitään hukkaan.

Toivomuksena oli, että mikäli metsästäjä itse seuraavassa elämässään syntyisi esim peuraksi ja peura vastaavasti metsästäjäksi, niin peura kohtelisi metsästäjää silloin yhtä kunnioittavasti.

 

Ajatus on kaunis !

 

Luonto ympärillämme on kuin kirja, se kertoo meille kaiken tarpeellisen kunhan vain osaisimme kuunnella ja lukea sitä.

 

Tiede ja tekniikka ovat meille elintärkeitä, ne antavat meille mahdollisuuden auttaa luontoa ja sitä kautta itseämme.

 

Meidän tulisi kuunnella enemmän alkuperäiskansojen ”viisaita” ja tietäjiä, tietoa meillä ei koskaan ole riittävästi ja ehkä näiden viisaiden suulla puhummekin me itse, kaiken jo kerran kokeneina ja nähneinä.

 

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ei ole olemassa yhtä ilman toista.

 

Totuus on kaikkialla ympärillämme, jokaisen hirven sydämenlyönnissä, kotkan kaikkinäkevissä silmissä, lohen voimakkaassa pyrstössä sen ohjatessa kalan takaisin syntymävesiin, puiden oksilla niiden taipuessa myrskyn alle, kukkien aamukasteisilla terälehdillä taikka mehiläisen seittimäisillä siivillä, kaikkialla, meidän on vain opeteltava muistamaan.

 

Kiitos Suuri Henki, Elämän Antaja tästä suurenmoisesta maailmasta ympärillämme, maailmasta jossa saamme elää.

Ohjaa meitä halki elämän ja anna meille viisautta, jotta osaisimme käyttää lahjaasi oikein, suurta ja ainutlaatuista työtäsi kunnioittaen.

 

                                                                                Paul Palmu